Hernán Cortés
| Hernán Cortés | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1485 Medellín, Badajoz, Extremadura, Espanja |
| Kuollut | 2. joulukuuta 1547 Castilleja de la Cuesta, Sevilla, Andalusia, Espanja |
| Ammatti | löytöretkeilijä, konkistadori |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Hernán Cortés (1485 – 2. joulukuuta 1547)[1] oli espanjalainen löytöretkeilijä ja konkistadori, joka Espanjan kuningas Kaarle I:n nimissä aloitti vuosina 1519–1521 käydyn Meksikon espanjalaisvalloituksen ja kukisti sotaretkellään asteekkien valtakunnan.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hernán Cortés syntyi Medellínin pikkukaupungissa Extremadurassa Keski-Espanjassa vuonna 1485. Hänen isänsä oli palvellut kapteenina Espanjan armeijassa. Perhe oli aatelistoa mutta melko köyhä. Cortés meni 14-vuotiaana opiskelemaan lakia Salamancaan mutta palasi kotiin jo kahden vuoden kuluttua.[2]
Liityttyään armeijaan Cortés osallistui Espanjan sotaretkiin Italiassa vuonna 1501. Hänen piti osallistua Kristoffer Kolumbuksen neljännelle tutkimusmatkalle Länsi-Intiaan vuonna 1502, mutta hän katkaisi jalkansa juuri ennen lähtöä.[2]
Amerikassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Asteekkivaltakunnan valloitus
Cortés pääsi Amerikkaan vihdoin vuonna 1504. Hän ryhtyi virkamieheksi Azuaan nykyisessä Dominikaanisessa tasavallassa. Vuonna 1511 hän palveli Diego Velázquezin joukoissa Kuuban valloitusretkellä. Myöhemmin hänelle annettiin maata Santiagon läheltä sekä virka Velázquesin siirtomaahallinnossa.[2]
Velázques asetti vuonna 1518 Cortésin johtamaan suurta tutkimusretkeä Jukatanin niemimaalle nykyisessä Meksikossa, koska sieltä oli löydetty edistynyt intiaanikorkeakulttuuri ja kultaa. Cortésin piti perustaa alueelle pieni siirtokunta. Erimielisyyksien seurauksena Velázquez erotti Cortésin, mutta tämä lähti kuitenkin matkaan 11 laivalla 500 sotilaan ja 16 hevosen kanssa. Jukatanilla hän kohtasi kahdeksan vuotta aiemmin kadonneen papin, josta tuli retkikunnan tulkki. Cortés rantautui Grijalvajoen suulle ja kohtasi mayaintiaaneja, jotka antoivat Cortésille kultaa, tavaroita ja 20 naispuolista orjaa. Heistä yksi oli asteekkiprinsessa La Malinche, josta tuli Cortésin ja asteekkien välinen tulkki.[2]
Cortés kuuli La Malinchelta asteekkien ja heidän pääkaupunkinsa Tenochtitlánin suurista rikkauksista. Retkikunta purjehti rannikkoa pitkin länteen ja perusti nykyisen Veracruzin paikalle pienen siirtokunnan keväällä 1519. Saadakseen miehistönsä osallistumaan sisämaahan suuntautuvaan tutkimusretkeen Cortés poltti laivansa ja jätti vain yhden laivan kullan rahtaamista varten.[2]
Cortés liittoutui asteekkeja vastustaneiden intiaaniheimojen kanssa ja lähti marssille kohti Tenochtitlánia elokuussa 1519. Valtavasta lukumäärällisestä alivoimasta huolimatta hän löi asteekkijoukot Cholulan kaupungissa. Tenochtitlániin Cortés saapui marraskuussa 1519. Hän sai asteekeilta lahjaksi kultaa, mutta se ei saanut häntä lähtemään takaisin. Cortés otti asteekkihallitsija Montezuman panttivangikseen, julisti koko Meksikon kuuluvan Espanjalle ja alkoi kahmia asteekkien kultaa itselleen. Cortésin asteekeilta Espanjaan viemät rikkaudet rohkaisivat muitakin konkistadoreja lähtemään kullan etsintään muualle Amerikkaan.[2]
Keväällä 1520 Cortés kuuli Pánfilo de Narváezin rantautuneen joukkoineen Veracruziin pidättääkseen Cortésin Kuuban kuvernöörin käskyjen uhmaamisesta. Cortés palasi rannikolle sotilasjoukon kanssa, vangitsi Narváezin ja otti hänen sotilaansa mukaansa taistelemaan asteekkeja vastaan. Cortésin poissaollessa asteekit olivat aloittaneet kapinan, ja Cortés joutui pakenemaan Tenochtitlánista kesäkuussa 1520 menetettyään puolet miehistään. Seuraavan vuoden keväällä Cortés teki vastahyökkäyksen intiaaniliittolaistensa ja espanjalaisten tuomien kulkutautien tuella, ja valloitti Tenochtitlánin loppukesään mennessä.[2]
Kuningas nimitti Cortésin lokakuussa 1522 Uuden-Espanjan kenraalikapteeniksi. Pian sen jälkeen hän lähetti tutkimusretkikunnan länteen ja etelään etsimään reittiä Tyynellemerelle. Vuonna 1525 Cortés johti itse retkikuntaa nykyisen Hondurasin alueelle.[2]
Cortés palasi Espanjaan vuonna 1528. Kuningas nimitti hänet Oaxacan markiisiksi ja antoi hänelle runsaasti maata Keski-Meksikosta sekä luvan tutkia Meksikon länsirannikkoa. Vuonna 1535 Cortés purjehti Meksikon länsirannikolta Kalifornian niemimaalle, minne hän perusti Santa Cruzin siirtokunnan.[2]
Loppuelämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cortés palasi Espanjaan lopullisesti vuonna 1540 valittaakseen varakuninkaan kasvaneesta vallasta Meksikossa sekä menettämästään tutkimusretkestä pohjoiseen. Cortés ei koskaan enää saanut aiempaa asemaansa takaisin, ja hän asettui tilalleen Sevillaan, missä hän kuoli vuonna 1547.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cortés, Hernán: Kirjeitä kuninkaalle. ((Cartas de relación, 1520–26.) Suomentanut Yrjö Liimatainen) Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-235-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- BBC History: Hernando Cortes, (englanniksi)
- Encyclopedia Britannica: Hernán Cortés, marqués del Valle de Oaxaca, (englanniksi)
- Biografías y Vidas: Hernán Cortés, (espanjaksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
